Hyvää uutta vuotta

Etelä-Suomessa ei ole vielä päässyt nauttimaan lumesta. Pitkä ja pimeä syksy on painanut kuvaamisinnon lähes nollaan. Päivä on kuitenkin alkanut jo pidentyä, joten eiköhän kuvauskärpänen taas jonakin päivänä iske. Sitä odotellessa ohessa muutama syksyinen kuva.

Make-up II

Meikkauksien jälkeen käytimme vielä tilaisuutta hyväksemme ja kokeilimme glamourkuvausta. Työpaikan kapeat ja matalat käytävät asettivat omat reunaehtonsa kuvaukselle, mutta kai tuo potretti nyt ainakin Me Naisiin kelpaisiJ

Make-up

Työkaverit järjestivät meikkauskoulutusillan. Siihen piti päästä tietysti mukaan. Koska muuten tilaisuudessa olisi voinut tulla orpo olo, otin kameran mukaan. Illan aikana saimme seikkaperäisen perehdytyksen meikkauksen maailmaan, minkä ohella otin meikattavista ennen ja jälkeen kuvia. Ensimmäinen kuva otettiin ilman meikkiä, toisessa kuvassa on päivämeikki ja kolmannessa on iltameikki. Mielestäni päivämeikki toimii parhaiten valokuvassa eli jos olet menossa kuvattavaksi, älä meikkaa liikaa.

Naturelle

Päivämeikki

Iltameikki

Kuvauksessa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan hankkimaani rengassalama-adapteria. Laite tekee ihan kelvollista jälkeä, mutta rengasmaista heijastusta silmistä en kyllä näe. Myöskään kehämäinen varjo ei ehkä ole täysin tasainen. Eniten käyttöä sille on varmaan potrettikuvauksissa täytevalona.

Suomenlinnassa

Patteri

Sateisena elokuun iltapäivänä rantauduimme kaverin kanssa Suomenlinnaan. Sää oli mitä vihamielisin kuvaustouhuille, mutta viimeiseen asti uskoimme pilviverhon repeytyvän - turhaan. Sade kuitenkin loppui, mutta ilta pimeni nopeasti.

Kuninkaanportti

Paksut muurit

Lähikuvassa

Sopivampien mallien puuttuessa kuvasimme maisemia ja vähän toisiamme. Pian oli kuitenkin vetäydyttävä Panimon lämpöön.

Harmaja ja Viking

Kirkko ja majakka

Sirkus

Varma merkki syksystä iltojen pimenemisen ohella on sirkuksen saapuminen kaupunkiin. Lasten kanssa tutkailimme millaisia pellejä ja apinoita siellä tänä vuonna on. Ohjelmisto vaikuttaa hauskalta, tosin tiikeri voi pelottaa perheen pienimpiä.

Oulangan kansallispuisto

Ali-Juumajärvi

Elokuun lopussa olin viikon Kuusamossa. Vaikka maisema- ja luontokuvaus ei olekaan ominta aluettani, muutama kuva Kitkajoelta sen järviltä on silti paikallaan. Kamera ei pysty tallentamaan niitä tunnelmia, joita itse tuollaisissa maisemissa kokee, mutta onpahan muistoja tallennettuna.

Kitkanjoki

Juuman kylä

Koskikara Myllykoskella

Kulkijat

Nokialaiset ja koppakuoriainen kohtasivat pitkospuilla. Kiva väri, tokaisivat melkein yhtaikaa.

Mopoilija

Kerrankin sain nuoremman pojan innostumaan kuvauksesta, kun laitettiin mopo alle. Intoa riitti tällä kertaa vähän kauemmin kuin tavanomaiset kolme minuuttia. Moposta oli myös se hyöty, ettei poika pyrkinyt katsomaan jokaista otettua kuvaa kameran näytöltä. Tavallisesti kuvaa pitää tulla heti katsomaan.

Kuvauksessa kokeilin uutta taustakangastani. Tähän asti olen käyttänyt mustaa fleece-kangasta, joka on n. 130 cm leveä. Tämä rajoittaa kuvakulmia melkoisesti. Musta on myös aika raju taustaväri.

Halpoja ja tarpeeksi leveitä taustakankaita on lähes mahdoton saada, mutta netistä löysin vähän käytetyn kolme metriä leveän harmaan taustakankaan suhteellisen edullisesti. En täysin pidä taustan kuvioinnista, mutta harmaa on muotokuvaukseen hyvä väri ja kangas tarpeeksi suuri, ettei taustan tukena toimiva kirjahylly ala heti näkymään jostakin laidasta. Sopii siis käyttööni lähes täydellisesti.

Valaisin kuvan kahdella salamalla ja heijastimella. Päävalona toimi valkoinen sateenvarjo vasemmalla ja hiusvalona mallin päällä itsetehty pieni tasovalo. Oikealla puolella oli styrox-levy heijastimena.

Rauniokirkko

Pälkäneen suunnalla liikkuessa kannattaa poiketa Keltaisessa talossa kahvilla. Tarjolla on myös erinäisiä sisustustuotteita, mutta itse olen tyytynyt sisäisesti nautittaviin antimiin ja hienoon miljööseen.

Kahvin jälkeen voi vierailla läheisessä keskiaikaisessa rauniokirkossa ja ottaa vaikka muutaman valokuvan. Paikka inspiroi erityisesti vihkipareja, mutta sopii siellä ottaa muunkin tyyppisiä kuvia.

Kuvassa valo mitattu taustan mukaan, jolloin taivas on saatu valotettua oikein ja malli valaistu salamalla. Salama sateenvarjon läpi laukaistuna mallin yläpuolella korkealla oikealla.

Ensimmäistä kertaa minulla oli käytössä assistentti, joka piteli salamajalustaa ylhäällä. Assarina toimi tätini, joka oli ollut seuranamme kahvilla.

Siinäpä pari vinkkiä joutilaan kesäpäivän viettoon.

Rannalla

Viikonlopun vietto meren rannalla inspiroi hiukan kunnianhimoisempiin potrettikokeiluihin. Tällä kertaa mallit olivat jopa yhteistyöhaluisia, tosin äärimmäisen lyhyen aikaa. Kun suunnitteli kuvauksen etukäteen ja viritti kaikki tarvittavat välineet valmiiksi, ja otti vielä koekuvat ennen kuin pyysi varsinaisia kuvattavia paikalle, niin itse kuvaukseenkin jäi aikaa muutama minuutti.

Sää oli pilvinen ja osin sumuinen, joten valo oli pehmeää. Osa kuvista on kuvattu luonnonvalossa ja osassa käytetty yhtä salamaa sateenvarjon läpi laukaistuna.

Huh hellettä

Kesällä olen ehtinyt kuvaamaan vähän enemmän, mutta blogiin ei ole tullut laitettua kuvia aikoihin. Nyt on luvassa vähän korjausta tähän asiaan.

Kuuma kesäpäivä vaatii vettä jäähdytykseen. Kodin lähettyvillä ei ole uimarantaa, mutta akuuttiin virkistymistarpeeseen riittää vaikka vesiletku. Jääkylmä vesi saa aikaan melkoisia riemunkiljahduksia ja veikeitä ilmeitä.

Tämänkin kuvauksen onnistuin tapani mukaan sössimään. Etuoikealla oli salama sateenvarjon läpi ammuttuna ja takana vasemmalla toinen sellaisenaan tuomaan vesipisaroita esiin. Näitä ohjasin kameran päällä olevalla salamalla, jonka piti vain väläyttää kahta em. laitetta. Kuvauksen jälkeen huomasin, että kamerassakin oleva salama väläytteli täysillä mukana, joten kuvissa ei juurikaan ole muotoilevaa valoa. Oppiikohan sitä koskaan tarkistamaan etukäteen tällaisia pikku yksityiskohtia?

Lomalla

Vaihteeksi vähän lämpöisempiä kuvia lomareissulta. Kirkas aurinko ja voimakkaat varjot loivat haasteellisen kuvausympäristön, mutta mukavia muistoja tallentui silti varsin paljon. Yleisesti voi todeta, että mallit eivät olleet kovinkaan yhteistyöhaluisia, joten kuvaaminen oli pitkälti nopeaa hetkien tallentamista.

Altaan lämmössä

Uiminen oli loman ykkösjuttu. Altaasta tuleva heijastus tuo mukavasti täytevaloa kasvoille, jolloin kirkkaasta taustasta huolimatta valaistus on siedettävän tasapainoinen. Keltaiset kellukkeet antavat kivan kontrastin muuten aika siniseen kuvaan.

Valmistautumassa pulahtamaan vähän viileämpään mereen

Tässä kuvassa aurinko oli ohuen pilviverhon takana, joten valo ei ollut niin kovaa kuin ensimmäisessä kuvassa. Kirkasta oli silti, eivätkä silmät meinanneet millään pysyä auki.

Vuoriston pikkukylässä

Henkilöitä kuvattaessa kirkkaassa auringonpaisteessa kannattaa etsiä sopiva varjopaikka puun tai rakennuksen katveesta. Irtosalamalla tai heijastimella saa täytevaloa kasvoille. Tässä kuvassa tosin täytevalona on pokkarin oma salama, mikä riitti siihen, etteivät kasvot jääneet lipan alle pimentoon.

Syvä sininen

Valtameren mainingit jaksoivat hämmästyttää varsinkin perheen pienimpää. Panoraamakuva on tehty rajaamalla tavallista ruutua ylhäältä ja alhaalta. Nykyisillä pokkareillakin tämä onnistuu hyvin, jos ei halua isoja tulosteita kuvista. Muutenkin kuvien jälkikäsittelyssä kannattaa kokeilla eri kuvasuhteita ja rajauksia, missään ei ole sanottu, että pitäisi pysyttäytyä kamerasta tulevaan formaattiin.

Pojat mäessä

Vauhtia

Bloggaamisessa on ollut varsin pitkä tauko erinäisten työkiireiden johdosta. Jonkin verran olen kuitenkin kuvannut. Kamera oli mukana, kun vanhempi poika oli kavereidensa kanssa viimeistä kertaa tänä talvena laskemassa mäkeä. Tarkoitus oli harjoitella liikkuvan kohteen kuvaamista raw-formaatilla kuvanvakainta hyödyntäen.

vaaraa

Pojilla tuntui olevan hauskaa ja kelkka luisti hyvin. Itse keskityin niin tiukasti itse kuvaamistapahtumaan, että kameran säädöt unohtui tarkistaa. Vasta kotona huomasin, että tavallista jpg:tä tuli kuvattua eli se siitä raw-kuvan dynamiikan hyödyntämisestä talvisessa maisemassa, eikä kuvanvakaajakaan sitten ollut päällä. Onneksi sarjakuvauksella kuvatuista ruuduista löytyi sentään muutama mukava muisto talviriennoista.

ja jännitystä

Vaalit lähestyvät

Studio kokoushuoneessa

Vaalit lähestyvät ja kuvien tarve on valtava. Itsekin sain ottaa parin ehdokkaan kuvia.

Ensimmäisessä kuvauksessa oli tietty näkemys, millainen kuvan pitäisi olla. Käyttötarkoitus olisi mainoskortti. Koska studiota ei ollut lähettyvillä, niin rakensin sellaisen kokoushuoneeseen. Täysin tumma ja pieni huone piti muuttaa vaaleaksi, avaraksi tilaksi. Kaiken lisäksi pöydän piti olla heijastava. Valkoinen paperilakana taustana ja läpinäkyvän pleksin alle valkoinen paperi muutti näkymän toivotunlaiseksi. Valaisusta huolehti salama heijastavalla sateenvarjolla sekä kaksi salamaa taustalle. Pieni tila ja rajoitettu aika yhdistettynä täysin uuteen kuvaustilanteeseen aiheuttivat sen, että eivät kuvat mitään täysosumia ole, puhkipalamista ja erinäisiä ylimääräisiä heijastumia löytyy, mutta kokonaisuutena mielestäni ihan kelpo suoritus. Lisäksi kuvat kelpasivat aiottuun käyttöön.

Toisella kertaa otettiin kuvia lehteen. Henkilökuvia, missä ympäristö näkyy hyvin taustalla. Käytin yhtä salamaa varjon läpi väläyteltynä ja osassa kuvia luonnonvaloa, mutta oli varsin pimeätä, enkä osaa noita värejä juurikaan millään ohjelmalla säädellä, joten salaman antama valo toimi paremmin. Nämäkin kuvat kelpasivat käyttötarkoitukseensa.

Miljöössä

Sellaisen huomion olen tehnyt näistä kuvauksista, että aikaa pitäisi olla paljon enemmän. Ensinnäkin saisi säädettyä valotukset paremmin kohdilleen. Siihen tietysti auttaa kokemus, jolloin saa asiat tehtyä nopeammin. Toiseksi kuvattava henkilö yleensä rentoutuu, kun on vähän aikaa kuvattu, mutta silloin ollaankin jo lopettelemassa. Ehkä pitäisi opetella muutama vitsi.

Kuvaukseen potkua työpajasta

Luonnonvalo

Viimeisen vuoden ehdottomasti innostavin kokemus on ollut Jussi Aallon vetämä kolmen viikonlopun muotokuvauskurssi. Kurssi oli Galleria Luovan järjestämä ja se pidettiin Luovan studiolla. Varsin korkeasta hinnasta huolimatta opetusta sai koko rahan edestä - sekä kahvia ja rinkeleitä.

Viikonloput oli jaettu teemoittain siten, että ensimmäisenä viikonloppuna kuvattiin luonnonvalossa sekä miljöössä että studiossa, toisena keskityttiin studiokuvaukseen ja viimeinen viikonloppu kuvattiin glamourkuvia. Asiaan kuului myös muutama luento muotokuvauksen historiasta ja tietenkin kotitehtäviä.

Studio

Kurssilla keskityttiin valon hallintaan. Tekniikka, sommittelu yms. oli toisarvoista, vaikka palautteen yhteydessä niitäkin sivuttiin. Vaikka olin lukenut erinäisiä alan kirjoja, oli varsin avartava kokemus nähdä, miten henkilö pitäisi oikeasti valaista ja mitä mahdollisuuksia esimerkiksi ulkona valaisun hallintaan on. Valokuvausharrastuksessani avautui kirjaimellisesti kokonaan uusi taso. Kurssin seurauksena alkoi matka valokuvien ottamisesta kohti kuvien tekemistä.

Kuten tunnettua, tieto lisää tuskaa. Kurssin jälkeen rima omassa kuvauksessa nousi huimasti. Jotta oppisi oikeasti kuvaamaan ja tekemään niitä kuvia, pitäisi kameraa käyttää paljon enemmän kuin mihin nyt on mahdollisuuksia. Tämänkin bloggausajan voisi käyttää kuvaamiseen. Kaiken luomisen tuskan seassa tuntuu kuitenkin hyvältä tietää, mihin suuntaan omaa valokuvausta pitäisi kehittää.

Glamour

Ota kamera töihin, osa 2



Jyri Häkämies ja Kari Rajamäki keskustelivat tiistaina Varkauden sanomalehtipaperituotannon kohtalosta
(Warkauden lehti 23.6.2010)


Yleensä yksi asia johtaa toiseen. Kun pyörii järjestelmäkameran kanssa julkisesti, niin joku erehtyy ennen pitkään luulemaan, että osaat oikeasti kuvata ja pyytää kuvaamaan jotain tärkeää henkilöä tai tapahtumaa. Et tietysti kehtaa kieltäytyä, joten edessä on käsien hikoilua ja unettomia öitä.

En ehtinyt kovinkaan kauaa heilua työpaikalla kameran kanssa, kun työkaveri pyysi kuvaamaan pomonsa ja ministerin tapaamista. Kuva tulisi jutun kuvitukseksi paikalliseen lehteen. Mikäpä siinä.

Vähän ennen sovittua aikaa kävin maastontiedustelussa ja mietin kuvakulmia sekä ennen kaikkea tajusin tarkistaa, että kamera toimii ja salama välähtää. Sitten tulikin jo itse toiminnan aika. Kuvasin herroja jonkin aikaa niin paljon kuin kameran suljin vain ehti laulaa, jotta edes yksi kuva olisi kelvollinen. Liian nopeasti minun kuitenkin annettiin ymmärtää, että kuvia olisi jo varmaan riittävästi.

Paikallinen lehti julkaisikin tapaamisesta jutun heti seuraavana päivänä ja kuvani komeili jutun kuvituksena. Toimeksiantajakin oli tyytyväinen. Kaikki meni siis jotakuinkin nappiin.

Jälkeenpäin kuvia katsellessani huomasin, että olin itsekin päätynyt mukaan kuvaan. Termoskannun kylki toimi peilinä, joten olin onnistunut ottamaan itsestäni omakuvan. Onneksi kukaan ei huomannut.

Ota kamera töihin



Valtiosalissa

Erilaiset valokuvausta käsittelevät kirjat ovat olleet minulle suuri innoituksen lähde. Vartin junamatkan aikana töihin ja takaisin ehtii perehtyä vaikka mihin. Erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt Jussi Aallon muotokuvakirja "Kohteena ihminen". Kirja teki niin suuren vaikutuksen, että hakeuduin Jussin muotokuvakurssille, mutta siitä myöhemmin.

Jussin tyyli on varsin pelkistetty, hän ei juuri kikkaile valoilla, eikä varsinkaan kuvankäsittelyllä. Jussi myös kannustaa kuvaamaan ihmisiä jokapäiväisissä ympäristöissä. Harva on ikuistettu esim. työpaikallaan muutoin kuin korkeintaan juhlissa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensimmäisenä kuvasin tietysti pomon, jonka jälkeen voisi kuvailla vapaammin muita. Lähetin kollegoille sähköpostia, missä tarjouduin kuvaamaan halukkaita heidän itsensä valitsemissaan paikoissa. Kiinnostuneita ilmaantui yllättävän paljon.

Rappusilla

Kuvia otettiin erilaisissa miljöissä ja hauskaa oli. Nyt kun katselee noita viime kesän kuvia, huomaa, että intoa on ollut paljon, taito ja näkemystä vähemmän. Erityisesti kykyä valon hallintaan ei käytännössä ole ollut ollenkaan. Moni kuva on kuitenkin tuurilla osunut kutakuinkin kohdalleen. Pääasia kuitenkin on, että monille jäi noista muutamasta kesä-heinäkuun päivästä mukavat muistot yhdessä tekemisen ja kuvien parissa.

Työhuoneessa

Alku

Elämisen riemua

Noin vuosi sitten valokuvausinnostus oli kasvanut pisteeseen, jolloin piti hommata digijärkkäri ja siihen sitten tarpeellisia lisäosia. Malliksi joutuivat tietenkin omat lapset. Nuorin lapsi oli noin puolivuotias, joten ei muuta kuin yhdessä lattialle makoilemaan ja kuvaamaan.

Jostain syystä onnistuin heti aluksi ottamaan niin ilmeikkäitä kuvia, etten ole lukuisista yrityksistä huolimatta kyennyt ainakaan tähän mennessä samaan. Epäilemättä aloittelijan tuuria. Lasten kuvaus on tosin vaikeutunut vuoden takaisesta huomattavasti, kun kukaan heistä ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa paikallaan.

Tässä kuvassa on käytetty pientä tasovaloa kameran oikella puolella. Mallin kummaltakin puolelta tulee lisäksi ikkunasta varsin kirkasta luonnonvaloa.