Kuvaukseen potkua työpajasta

Luonnonvalo

Viimeisen vuoden ehdottomasti innostavin kokemus on ollut Jussi Aallon vetämä kolmen viikonlopun muotokuvauskurssi. Kurssi oli Galleria Luovan järjestämä ja se pidettiin Luovan studiolla. Varsin korkeasta hinnasta huolimatta opetusta sai koko rahan edestä - sekä kahvia ja rinkeleitä.

Viikonloput oli jaettu teemoittain siten, että ensimmäisenä viikonloppuna kuvattiin luonnonvalossa sekä miljöössä että studiossa, toisena keskityttiin studiokuvaukseen ja viimeinen viikonloppu kuvattiin glamourkuvia. Asiaan kuului myös muutama luento muotokuvauksen historiasta ja tietenkin kotitehtäviä.

Studio

Kurssilla keskityttiin valon hallintaan. Tekniikka, sommittelu yms. oli toisarvoista, vaikka palautteen yhteydessä niitäkin sivuttiin. Vaikka olin lukenut erinäisiä alan kirjoja, oli varsin avartava kokemus nähdä, miten henkilö pitäisi oikeasti valaista ja mitä mahdollisuuksia esimerkiksi ulkona valaisun hallintaan on. Valokuvausharrastuksessani avautui kirjaimellisesti kokonaan uusi taso. Kurssin seurauksena alkoi matka valokuvien ottamisesta kohti kuvien tekemistä.

Kuten tunnettua, tieto lisää tuskaa. Kurssin jälkeen rima omassa kuvauksessa nousi huimasti. Jotta oppisi oikeasti kuvaamaan ja tekemään niitä kuvia, pitäisi kameraa käyttää paljon enemmän kuin mihin nyt on mahdollisuuksia. Tämänkin bloggausajan voisi käyttää kuvaamiseen. Kaiken luomisen tuskan seassa tuntuu kuitenkin hyvältä tietää, mihin suuntaan omaa valokuvausta pitäisi kehittää.

Glamour

Ota kamera töihin, osa 2



Jyri Häkämies ja Kari Rajamäki keskustelivat tiistaina Varkauden sanomalehtipaperituotannon kohtalosta
(Warkauden lehti 23.6.2010)


Yleensä yksi asia johtaa toiseen. Kun pyörii järjestelmäkameran kanssa julkisesti, niin joku erehtyy ennen pitkään luulemaan, että osaat oikeasti kuvata ja pyytää kuvaamaan jotain tärkeää henkilöä tai tapahtumaa. Et tietysti kehtaa kieltäytyä, joten edessä on käsien hikoilua ja unettomia öitä.

En ehtinyt kovinkaan kauaa heilua työpaikalla kameran kanssa, kun työkaveri pyysi kuvaamaan pomonsa ja ministerin tapaamista. Kuva tulisi jutun kuvitukseksi paikalliseen lehteen. Mikäpä siinä.

Vähän ennen sovittua aikaa kävin maastontiedustelussa ja mietin kuvakulmia sekä ennen kaikkea tajusin tarkistaa, että kamera toimii ja salama välähtää. Sitten tulikin jo itse toiminnan aika. Kuvasin herroja jonkin aikaa niin paljon kuin kameran suljin vain ehti laulaa, jotta edes yksi kuva olisi kelvollinen. Liian nopeasti minun kuitenkin annettiin ymmärtää, että kuvia olisi jo varmaan riittävästi.

Paikallinen lehti julkaisikin tapaamisesta jutun heti seuraavana päivänä ja kuvani komeili jutun kuvituksena. Toimeksiantajakin oli tyytyväinen. Kaikki meni siis jotakuinkin nappiin.

Jälkeenpäin kuvia katsellessani huomasin, että olin itsekin päätynyt mukaan kuvaan. Termoskannun kylki toimi peilinä, joten olin onnistunut ottamaan itsestäni omakuvan. Onneksi kukaan ei huomannut.

Ota kamera töihin



Valtiosalissa

Erilaiset valokuvausta käsittelevät kirjat ovat olleet minulle suuri innoituksen lähde. Vartin junamatkan aikana töihin ja takaisin ehtii perehtyä vaikka mihin. Erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt Jussi Aallon muotokuvakirja "Kohteena ihminen". Kirja teki niin suuren vaikutuksen, että hakeuduin Jussin muotokuvakurssille, mutta siitä myöhemmin.

Jussin tyyli on varsin pelkistetty, hän ei juuri kikkaile valoilla, eikä varsinkaan kuvankäsittelyllä. Jussi myös kannustaa kuvaamaan ihmisiä jokapäiväisissä ympäristöissä. Harva on ikuistettu esim. työpaikallaan muutoin kuin korkeintaan juhlissa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensimmäisenä kuvasin tietysti pomon, jonka jälkeen voisi kuvailla vapaammin muita. Lähetin kollegoille sähköpostia, missä tarjouduin kuvaamaan halukkaita heidän itsensä valitsemissaan paikoissa. Kiinnostuneita ilmaantui yllättävän paljon.

Rappusilla

Kuvia otettiin erilaisissa miljöissä ja hauskaa oli. Nyt kun katselee noita viime kesän kuvia, huomaa, että intoa on ollut paljon, taito ja näkemystä vähemmän. Erityisesti kykyä valon hallintaan ei käytännössä ole ollut ollenkaan. Moni kuva on kuitenkin tuurilla osunut kutakuinkin kohdalleen. Pääasia kuitenkin on, että monille jäi noista muutamasta kesä-heinäkuun päivästä mukavat muistot yhdessä tekemisen ja kuvien parissa.

Työhuoneessa